Artikkeleita puutarhaan liittyen

Kevätistutukset

Kevät on voimallista aikaa istuttaa kasveja maahan. Luontoympäristö ja kasvillisuus tunnetusti elvyttävät ihmistä, vaikka ei itse luontokaan pane pahitteeksi biodiversiteetin laajentuessa. Isolehtisestä kasvista tai varjostavasta pensaikosta voi muodostua koti sammakoille, mitkä puutarhassa hoitavat myös tuholaistorjuntaa.

Tässä on muutamia kasvipoimintoja siihen mitä maahan voi istuttaa. Kasvia valitessa on aina hyvä ottaa huomioon ympäristön sille asettamat raamit - valo, kosteus ja maaperätyyppi. Kasvivalinnoissa on myös hyvä suosia pohjoisessa ilmastossa hyväksi havaittuja perinteisiä kasveja. Tämä tarkoittaa myös samalla helppohoitoisuutta, mikä yleensä johtaa myös näyttävämpiin kukintoihin tai vihreämpään kasvustoon.

Narsissi kukkii

Marjatuomipihlaja

(Amelanchier alnifolia)

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva marjakasvi missä alueen alkuperäisväestö on kutsunut sitä nimellä ’saskatoon’. Kyseinen nimitys on jossain määrin yleistynyt lajin nimeksi.

Marjatuomipihlaja on vaatimaton kasvi, mikä menestyy hiekkapitoisessa tai kosteammassakin maaperässä. Kotipuutarhassa marjatuomipihlajan voi istuttaa joko yksittäiseksi marjapensaaksi tai aidaksi.

Sen marjoista linnut yleensä pitävät niiden kypsyessä, joten satoa halutessa pensaat on syytä suojata. Marjatuomipihlajan marjat ovat hyvin terveellisiä, joten yleensä marjat on syytä kerätä. Maku on makea, etäisesti karvasmantelimainen ja suhteellisen lihaisa kiinteä marja. Pohjois-Amerikassa perinteisesti mm. liharuokien kera kypsentäen, mutta makeutensa vuoksi taipuu moneen käyttöön.

Varjolilja

(Lilium martagon)

Puutarhassa varjolilja viihtyy parhaiten puiden alla tai pensaiden läheisyydessä sekä myös puolivarjoisessa paikassa. Maaperän suhteen kasvi ei ole turhan ronkeli, mutta viihtyy parhaiten kosteana pysyvässä runsasmultaisessa maassa.

Tukevartisena kasvina sitä ei tarvitse tukea, eikä varsia ole syytä leikata syksyllä alas, mikäli pihaan halutaan ilmettä myös talvella. Myös lehtien haravoimisen kasvin kasvualalta voi jättää tekemättä.

Varjoliljan istutuksessa kannattaa välttää suuria ryhmiä, sillä tällöin se voi saada epätoivotuksi vieraaksensa liljaukon toukkia.

Mahonia

(Mahonia aquifolium)

Ainavihanta mahonia sopii hyvin moneen eri kasvupaikkaan – aurinkoon tai varjoon. Usein mahonia istutetaan kuitenkin vähintään puolivarjoiseen paikkaan, sillä sen lehdet ruskettuvat kevätauringossa ellei niitä suojata auringonvalolta.

Voi menestyä jopa savisessa maaperässä. Suosii kuitenkin hapanta multaista maata.

Vuohenputki

(Aegopodium podagraria)
Vuohenputki

Tämä kasvi on tullut jokaiselle tutuksi yleensä riesana, mutta tarkastellaanpa asiaa ehkä hieman erilaisesta näkökulmasta. Vuohenputkea ei yleensä tarvitse istuttaa, eikä sitä yleensä edes kannata istuttaa ellei nyt aivan välttämättä halua. Istuttamiseen riittää kuitenkin n. 5 cm pätkä valkoista juurta maahan, joko kasvin vihreän osan kanssa tai ilman.

On tunnustettava tosi asia, että kasvia on hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta hävittää paikallisesti maasta. Se voi olla mahdollista joko vaihtamalla hyvin huolellisesti maaperä jossa vuohenputki kasvaa, tai levittämällä siihen hyvin tiiviisti mustaa muovia. Muovissa ei tällöin saa olla yhtäkään reikää. Muovin alla lämpötila nousee korkealle aurinkoisena päivänä ja tämä on edesauttava kasvin hävittämisessä.

Toinen vaihtoehto on pyrkiä rajaamaan vuohenputkelle kasvupaikka, missä se saa kasvaa. Kasvupaikka rajataan upottamalla maahan reunanauhaa riittävän syvälle.

Vuohenputki on erinomainen maanpeittokasvi. Aikaisin keväällä se on yksi ensimmäisistä maasta nousevista kasveista. Keväällä noustessansa kasvi näyttäytyy kirkkaan vihreänä ja on vieläpä erinomaisen maukas syötä villivihannes. Tällöin kirkkaan vihreänä kasvin esteettisyys on parhaimmillaan.

Jos halutaan kasvattaa vuohenputkea maanpeittokasvina tai salaattina on sen hoitaminen maa-alueen rajaamisen jälkeen helppoa. 1-2 kertaa kuukaudessa trimmerillä tai pienellä viikatteella kasvusto matalaksi – miksei myös ruohonleikkurilla.

Herkullinen omenasato

Omenapuun(Malus domestica) jalostaminen on vaikuttanut miellyttävästi sen hedelmiin. Puun kasvuun sillä ei ole ollut samanlaista toivottua vaikutusta. Omenapuun oksasto kasvaa leikkaamattomana pensasmaiseksi, toisaalta sen oksat voivat myös repeytyä. Liian tiheä oksasto altistaa puun myös taudeille.

Omenapuu hyötyy leikkauksesta. Se vaikuttaa edistyksellisesti sekä laadullisesti satoisuuteen, kuin myös puun kestävyyteen.

Teen leikkauksen puolestasi ammattitaidolla sekä kokemuksella.

Yhden puun leikkuu kestää korkeintaan yhden tunnin, sillä puu on leikattava aina maltillisesti. Omenapuu voidaan leikata myös uudestaan tai ainoastaan keskikesästä aina loppukesään, mikäli leikkaustarve on suuri.

Omenapuu

Omenapuu voidaan leikata alkukeväästä, kun sää on jo leuto, yli -10°C. Leikkaus voidaan myös uusia keskikesästä loppukesään, varsinkin jos leikkuutarve on suuri. On myös mahdollista leikata puu vain keskikesällä. Erityisesti vesiversojen poistoon tämä on hyvä aika. Kuvan puulle voisi varata jo parturointiajan.

Varvut puutarhassa

Koostin viljelysvinkkejä sekä ideoita luonnonvaraisista varpukasveista niiden marjomisominaisuuksien sekä maanpeiteominaisuuksien perusteella. Marjasato on yleensä viljeltynä runsaampi kuin luontaisesti kasvavilla verrokeilla.

Sianpuolukka ja puolukka

Sianpuolukka soveltuu hyvin peittokasviksi kuiville, aurinkoisille hiekka- tai soramaille. Rehevässä maassa ei menesty aivan niin hyvin, sillä muut kasvit saattavat vallata siltä tilaa, ennen kuin kasvi ehtii peittää maanpinnan varsillaan. Taimet istutetaan 40-45 cm välein. Puolukka ei ole aivan yhtä peittävä. On kuitenkin ainavihanta ja myös komeasti kukkiva. Runsaasti marjovana kasvina se soveltuu hiekkaiseen maahan, aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Viljeltynä puolukka tulee rehevämmäksi sekä marjaisemmaksi.

Mustikka ja juolukka

Kotimaista mustikkaa voi kokeilla kasvattaa myös pohjoisamerikkalaisen pensasmustikan sijaan. Se viihtyy samantyylisessä happamassa hiekkaisessa maassa kuin puolukka. Sitä voi kokeilla kasvattaa esimerkiksi jyrkässäkin luiskassa, puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa.  Mustikan vihreät varret ovat talvellakin koristeellisia. Lehtensä se tiputtaa talveksi. Juolukka on luonossa mustikkaa korkeampi. Puutarhassa juolukan sanotaan kasvavan tiheämmäksi ja matalammaksi, kuten yleensä muutkin varpukasvit. Vaikka juolukka kasvaa luontaisesti pääasiallisesti soilla, menestyy se viljeltynä myös turve tai hiekkamaassa hyvin.

Variksenmarja ja karpalo

Variksenmarja herättää huomiota tiheästi peittävällä kasvustollaan. Suomessa kasvaa kahta variksenmarjan alalajia, joista pohjanvariksenmarja pohjois-suomessa. Molemmat soveltuvat hyvin myös viljeltynä hiekka- tai turvemaahan. Variksenmarjat kasvavat luonnossa kosteissa korpimetsissä, mutta myös kuivilla hiekkakankailla. Variksenmarjojen avulla voi peittää laajojakin aloja puutarhassa. Alppiruusun ym. happamissa kasvualustoilla viihtyvien kasvien alle voi kokeilla istutettavaksi myös esimerkiksi karpaloita. Karpaloitakin pidetään kosteiden paikkojen kasveina, mutta ne menestyvät myös hyvin, mikäli kasvualusta ei liialti kuivu kasvukauden aikana.

Lisääminen

Varpukasvien lisäys ei ole aivan yksinkertaista. Viljelyssä kunkin varpukasvin kohdalle on omat niksinsä. Varpukasveja voidaan kuitenkin lisätä siemenistä, mutta useinmille pistokaslisäys on käyttökelpoisempi  sekä nopeampi tapa. Käyttökelpoisia taimia voi löytää vastapaljastuneelta maalta, mutta kasveja voidaan kokeilla siirtää myös kasvukauden aikana.

Tietopaketti on referoitu ja pureksittu Pentti Alangon kirjasta Luonnon kasvit puutarhassa.