Käävät lahottajina
Käävät käyttävät ravinnoksi puun hiilihydraatteja, selluloosaa sekä hemiselluloosaa. Päästäkseen tämän ravinnon äärelle, on kääpien ensin hajoitettava näiden aineiden sidosaineet kuten ligniini. Käävät toteuttavat ligniinin hajoittamisen tuottamalla entsyymejä jotka pilkkovat ligniinin rakennetta.
Sidosaineiden hajoamisprosessissa syntyy mm. tiettyjä pitkäketjuisia hiilivety-yhdisteitä joita kutsutaan myös humushapoiksi, eli yleisemmin humukseksi. Humuksella on taas ominaisuutena sitoa itseensä mineraaleja. Näitä mineraaleja kasvit voivat käyttää kasvuunsa.
Silkkivyökääpä (Trametes versicolor)
Mikäli tontilta on kaadettu puu, voidaan tukkipuu tai puun kanto ympätä silkkivyökäävän rihmastolla. Luonto toimii tällöin kaikessa viisaudessaan kantojyrsimenä, mutta aikaa tähän prosessiin tietysti kuluu, joten kovin kiirellisenä tämän kaltaista kannon poistamista ei voida pitää.
Kannon koosta riippuen aikaa kannon lopulliseen lahoamiseen kuluu useita vuosia. Tällä välin silkkivyökäävän rihmasto tosin tuottaa myös kääpiä sekä myös hiljakseltaan arvokasta humusta. Silkivyökäävän käävän on sanottu sisältävän myös lääkinnällisiä ominaisuuksia (Paul Stamets / Mycelium Running).
Käyttämäni kääpäkanta on kotimaista kantaa etelä-suomesta. Kääpä on melkein kaikkiruokainen, ainoastaan mänty voi olla sille liian kova pala purtavaksi. Terveeseen puuhun kääpä ei kuitenkaan leviä.