Savimaa

Mitä savi on?

Savi on hienojakoinen mineraalipohjainen maalaji. Se on kuin hienojakoista kiviainesta, joka on muodostunut silikaattipitoisen maaperän rapautuessa. Saven raekoko on n. 0,002 mm ja sitä kutsutaan mineraalihiukkasmassaksi eli savekseksi. Savespitoisuus määrittää sen, onko maa laihaa vai lihavaa savimaata tai jokin muu savimaan olomuoto.

Saveshiukkasen molekyylirakenne on kerroksellinen ja hienorakeinen, joten sillä on suuri ominaispinta-ala. Tästä syystä savi pidättää hyvin vettä, mutta myös ravinteita
 
Savimaa on puutarhurin näkökulmata haastava maalaji. Se on tiivistä ja hyvin vaikeasti muokattavaa. Satellaa se on lietteistä kun taas paahteessa se muuttuu kuivaksi ja kovaksi.
 

Savimaan hyvät puolet

Savimaan hyvät puolet liittyvät sen kykyyn varastoida vettä ja ravinteita. Jo perusluonteeltansa se on hyvin mineraalipitoista. Kuohkea savimaa onkin erinomainen kasvualusta kosteutta ja ravinteita kaipaaville kasveille.
 
Savimaa kaipaa ilmavuuta, jota saadaan lisäämällä hiekkaa, kompostia, multaa tai biohiiltä – miksi ei myös kaikkia näitä. Biohiili ja komposti parantavat myös maaperän pieneliöiden ympäristöä, mikä on erityisesti savimaalle eduksi. Vilkas pieneliöstön toiminta maaperässä auttaa myös sitä, että maaperä pysyy elinvoimaisena viljelymaana.
 

Kasvualustan perustaminen savimaahan

Perustetaan perennapenkki. Valitaan paikaksi puoliaurinkoinen tai aurinkoinen paikka, ei kuitenkaan liian paahteinen. Käännetään maa 30 – 40 cm syvyydeltä. Tässä vaiheessa kannattaa myös rikkoa lapion kärjellä isot savi paakut pienemmiksi.
 
Lisätään savimaahan ainakin hiekkaa ja multaa. Jos käytettävissä on lisäksi kompostia tai biohiiltä, lisää myös näitä.  Hiekkaa maaperään voi lisätä noin kolmanneksen verran, mutta tämä riippuu myös muista käytetyistä täyteaineista.
 
Saviseen perennapenkkiin sopivia kasveja voivat olla esimerkiksi seuraavat kasvit, mutta myös monet muut pensaat ja puut.
  • Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica)
  • Kilpirikko (Darmera peltata)
  • Ruskolilja (Lilium bulbiferum) tai Idänlilja (Lilium orientale)
  • Japaninakileija (Aquilegia flabellata)
  • Tarha-alppikärhö (Clematis alpina)
  • Töyhtöangervo (Aruncus dioicus)

Sommittele kasvit istutusalueelle ja istuta kasvit oikeaan syvyyteen. Alppikärhö istutetaan samalle istutussyvyydellä kuin missä se ruukussa on ollut. Kärhö tarvitsee myös tukea, mitä pitkin köynös alkaa kiipeämään.

Kasvit kannattaa kastella ensin huolellisesti ja tiivistää maa sen verran mitä se tiivistyisi muutenkin ajan kanssa juurenniskan ympäriltä. Kastelu onnistuu paremmin löyhään maahan kuin vähäänkään tiiviiseen, siksi kannattaa ensin kastella ja sitten tiivistää.

Kastelua on jatkettava kuivina kausina ensinmäisenä istutuskautena. Kasvit kertovat olomuodollansa sangen selkeästi, milloin tarvitsevat vettä. Tulevina kasvukausina kasvit eivät välttämättä tarvitse ylimääräistä kastelua.