Savimaa
Mitä savi on?
Savi on hienojakoinen mineraalipohjainen maalaji. Se on kuin
hienojakoista kiviainesta, joka on muodostunut silikaattipitoisen
maaperän rapautuessa. Saven raekoko on n. 0,002 mm ja sitä kutsutaan
mineraalihiukkasmassaksi eli savekseksi. Savespitoisuus määrittää sen,
onko maa laihaa vai lihavaa savimaata tai jokin muu savimaan olomuoto.
Saveshiukkasen
molekyylirakenne on kerroksellinen ja hienorakeinen, joten sillä on
suuri ominaispinta-ala. Tästä syystä savi pidättää hyvin vettä, mutta
myös ravinteita
Savimaa on puutarhurin näkökulmata haastava maalaji. Se on tiivistä
ja hyvin vaikeasti muokattavaa. Satellaa se on lietteistä kun taas
paahteessa se muuttuu kuivaksi ja kovaksi.
Savimaan hyvät puolet
Savimaan hyvät puolet liittyvät sen kykyyn varastoida vettä ja
ravinteita. Jo perusluonteeltansa se on hyvin mineraalipitoista. Kuohkea
savimaa onkin erinomainen kasvualusta kosteutta ja ravinteita
kaipaaville kasveille.
Savimaa kaipaa ilmavuuta, jota saadaan lisäämällä hiekkaa,
kompostia, multaa tai biohiiltä – miksi ei myös kaikkia näitä. Biohiili
ja komposti parantavat myös maaperän pieneliöiden ympäristöä, mikä on
erityisesti savimaalle eduksi. Vilkas pieneliöstön toiminta maaperässä
auttaa myös sitä, että maaperä pysyy elinvoimaisena viljelymaana.
Kasvualustan perustaminen savimaahan
Perustetaan perennapenkki. Valitaan paikaksi puoliaurinkoinen tai
aurinkoinen paikka, ei kuitenkaan liian paahteinen. Käännetään maa 30 –
40 cm syvyydeltä. Tässä vaiheessa kannattaa myös rikkoa lapion kärjellä
isot savi paakut pienemmiksi.
Lisätään savimaahan ainakin hiekkaa ja multaa. Jos käytettävissä on
lisäksi kompostia tai biohiiltä, lisää myös näitä. Hiekkaa maaperään
voi lisätä noin kolmanneksen verran, mutta tämä riippuu myös muista
käytetyistä täyteaineista.
Saviseen perennapenkkiin sopivia kasveja voivat olla esimerkiksi seuraavat kasvit, mutta myös monet muut pensaat ja puut.
- Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica)
- Kilpirikko (Darmera peltata)
- Ruskolilja (Lilium bulbiferum) tai Idänlilja (Lilium orientale)
- Japaninakileija (Aquilegia flabellata)
- Tarha-alppikärhö (Clematis alpina)
- Töyhtöangervo (Aruncus dioicus)
Sommittele kasvit istutusalueelle ja istuta kasvit oikeaan syvyyteen. Alppikärhö istutetaan samalle istutussyvyydellä kuin missä se ruukussa on ollut. Kärhö tarvitsee myös tukea, mitä pitkin köynös alkaa kiipeämään.
Kasvit kannattaa kastella ensin huolellisesti ja tiivistää maa sen
verran mitä se tiivistyisi muutenkin ajan kanssa juurenniskan ympäriltä.
Kastelu onnistuu paremmin löyhään maahan kuin vähäänkään tiiviiseen,
siksi kannattaa ensin kastella ja sitten tiivistää.
Kastelua on jatkettava kuivina kausina ensinmäisenä istutuskautena. Kasvit kertovat olomuodollansa sangen selkeästi, milloin tarvitsevat vettä. Tulevina kasvukausina kasvit eivät välttämättä tarvitse ylimääräistä kastelua.